Silkkiturkkinen Valloittaja Australiasta

Vaikka silkkiterrieri rotuna onkin kehittynyt Australiassa, ovat sen juuret syvällä Britanniassa, mistä sen esi-isät siirtolaisten matkassa kulkeutuivat Australiaan. Rodun syntyyn ovat eniten vaikuttaneet hieman aiemmin samassa maanosassa brittiläisistä terriereistä kehittynyt australianterrieri sekä yorkshirenterrieri, siinä muodossa kuin ne 1800-luvulla olivat.

Vuonna 1901 Sydney Royal Showssa esitettiin ensi kertaa kaksi silkkiterrieriä nimellä "Terrier, Soft and Silky".

Ensimmäinen rotumääritelmä silkeille laadittiin Australiassa vuonna 1906. Vuosisadan alkupuolella oli kuitenkin vielä pitkään tapana rekisteröidä silkkiturkkiset pennut silkkiterriereiksi ja saman pentueen karkeampi-turkkiset pennut australianterriereiksi.

Silkit lähtevät maailmalle

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen silkkiterrierejä alettiin viedä myös ulkomaille.

1940-luvulla silkkejä hankittiin Yhdysvaltoihin enenevässä määrin ja vuona 1955 perustettiin amerikkalainen "Sydney Silky Terrier Club". Kuitenkin vasta vuonna 1959 American Kennel Club hyväksyi silkit omaksi rodukseen, samana vuonna silkki hyväksyttiin myös FCI:ssä.

Silkit Euroopassa

Vaikka silkkejä oli ollut Euroopassa silloin tällöin koko rodun olemassaolon ajan, varsinainen kasvatustyö alkoi 1960-luvulla. Pohjoismaista silkkeihin ehti ihastua ensin Ruotsi, kun vuonna 1965 sinne saapui kaksi silkkiterrieriä.

Silkit saapuvat Suomeen

Suomeen silkit tulivat Ruotsista vuonna 1972, kun Iris ja Curt Gerlin hankkivat Ruotsista Västerbackens kennelistä uroksen ja kaksi narttua. Ensimmäiset suomalaiset silkinpennut syntyivätkin vuonna 1973 heidän kennelissään. Vähitellen muita kasvattajia alkoi tulla mukaan ja tällä hetkellä rodulla on Suomessa jo runsaasti vankkumattomia kasvattajia ja ihailijoita. Silkkiterrierikerho perustettiin aluksi Suomen kääpiökoirayhdistyksen alajaostona vuonna 1988 ja toimi tässä muodossaan vuoteen 1994, jolloin yhdistys rekisteröityi ja liittyi Suomen Terrierijärjestöön. 1990-luvulla silkkien suosio on lähtenyt Suomessa voimakkaaseen nousuun. Silkkiturkkinen valloittaja on tullut jäädäkseen

Silkkiterrieri perheessä

Silkkiterrieri on seurallinen koira. Se haluaa olla siellä missä perhekin on. Se seurailee kotona tekemisiäsi ja tassuttelee perässä huoneesta toiseen. Kun hankit silkkiterrierin et ole enää koskaan yksin – silkkisi on aina lähellä.

Silkkiterrieri haluaa miellyttää. Sillä ei ole varsinaista työkoirahistoriaa paitsi niiden rotujen kautta, joista se on kehitetty. Terrierimäistä rodussa on kuitenkin sen aktiivisuus, iloisuus ja reippaus, jotka yhdistettynä sen miellyttämishaluun, kauniiseen ulkonäköön ja kätevään pieneen kokoon takaavat suosion säilymisen

Silkkiterrierin erityishoito

Silkkiterrierissä on oleellista sen silkkinen turkki, joka on sileää, suoraa ja "valuvaa". Pituudeltaan noin 12-15 cm. Jokainen yksittäinen hius on parhaimmillaan ohut kuin silkkilanka. Turkki pysyy kauniina ja näyttelykunnossa säännöllisellä hoidolla – päivittäisellä muutaman minuutin harjauksella ja pesulla viikoittain. Aikaa turkin hoitoon ei sinänsä kulu paljon – avainsanoja hoidossa säännöllisyys ja pitkäjänteisyys. Kysy kasvattajalta sopivat pesu- ja hoitoaineet sekä muut turkinhoitovälineet.

Silkkiterrierillä ei ole karvanlähtöaikoja. Rodun trimmaus on kotikoiran osalta lähinnä siistimistä, mikä on suhteellisen helppo opetella tekemään itsekin. Näyttelyjä varten kannattaa kysyä opastusta kasvattajalta.

Silkkiterrieri ei kaipaa pitkiä kävelylenkkejä, mutta jaksaa kuitenkin kipittää iloisesti mukanasi, jos liikuntaa harrastat. Näyttelykaudella kannattaa kuitenkin sieni- ja marjaretket jättää silkkiterrierin osalta väliin, sillä risut ja sammaleet, hiekka, multa ja pöly tarttuvat turkkiin ja repivät poikki ohuet silkkilangat.

Silkkiterrierin säkäkorkeus on noin 23 cm ja paino noin nelisen kiloa.